Sisuradion Sarjat

Radiodraamasarjan 8 osa. Sekasotku. Strul. Pako: Elina ja Anina ovat samalla luokalla ja heillä on yhteinen koulutehtävä kirjoittaa kouluaine pakenemisesta. He saavat haastatella Elinan isoisää Auvoa, joka asuu Karungissa, Tornionlaaksossa. Samaan aikaan Anina saa puhelun äidiltään. Heidät on kutsuttu Migraatioviraston haastatteluun. Käy ilmi, että Anina saa jäädä Ruotsiin. Mutta jokin ei täsmää, Anina on saanut tekstiviestin isältään, jonka hän luuli olevan kuollut. Onko Aninan äiti valehdellut Migraatiovirastolle? Perutaanko turvapaikkapäätös, jos valhe paljastuu?   Pakhoonlähtö: Elina ja Anina oon samassa luokassa ja pitävä kirjottaa siittä ette olla pakossa. Elinan farfaari Auvo Karungissa Tornionlaaksossa selittää heile ja samala Anina saapi soiton hänen mammaltansa. Heän pittää tulla intervyyhyn Migrasionsverkhiin. Ja se selviää ette Anina saapi jää Ruothiin. Mutta joku asia ei piä paikkaa, ko Anina oon saanu sms:in hänen papalta, joka hään usko ette oli kuolu. Oonko Aninan mamma valehtellu Migrasions

Radiodraamasarjan 7 osa. Periytyykö syyllisyys? Går skulden i arv? Pako: Elina ja Anina ovat samalla luokalla ja he kirjoittavat yhdessä kouluainetta pakenemisesta. Elinan isoisä Auvo, joka asuu Tornionlaaksossa Karungissa, on luvannut, että tytöt saavat haastatella häntä. Mutta mitä esinettä Auvo lähtee hakemaan näyttääkseen sitä tytöille?   Pakhoonlähtö: Elina ja Anina oon samassa luokassa ja pitävä yhessäneuvon kirjottaa siittä ette olla pakossa. Elinan farfaari Auvo Karungissa Tornionlaaksossa oon luvanu heile selittää. Mutta minkäs kampheen Auvo meinaa noutaa ja näyttää tyttärille?   Flykten: Elina och Anina går i samma klass och ska tillsammans skriva en uppsats om att fly. Elinas farfar Auvo i Karungi i Tornedalen har lovat att ställa upp på en intervju. Men vad är det för sak Auvo ska hämta för att visa flickorna?

Radiodraamasarjan 6 osa. Yksin et ole vahva. Ensam är inte stark. Pako: Anina ja Elina ovat saaneet koulutehtäväksi kirjoittaa aineen siitä, millaista on olla pakomatkalla. He joutuvat jättämään vanhat riidat taakseen, jotta voivat onnistua koulutehtävänsä kanssa. Kertomukset paosta vaikuttavat löytyvän yhden bussimatkan päästä, Karungista Tornionlaaksosta.   Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon saahne tehtävän koulussa kirjottaa siittä ette olla pakossa. Nämät joutuva vanhaat riiat jäthään jos net meinaava homman kans lykästyä.   Flykten: Anina och Elina har fått i skoluppgift att skriva en uppsats om att vara på flykt, de tvingas lägga gamla konflikter bakom sig för att lyckas med skolprojektet. Berättelserna om att fly verkar finnas en bussresa bort, i Karungi i Tornedalen.

Radiodraamasarjan 5 osa. Hyökkäys ei aina ole paras puolustus. Anfall är inte alltid bästa försvar. Pako: Elina ja Anina ovat samalla luokalla, mutta riidoissa keskenään. Oliko se Elina, joka raapusti Aninan tuoliin sanat arabjävel? Odottamattoman tehtävän takia he joutuvat yhtäkkiä kohtaamaan toisensa ja selvittämään asian.   Pakhoonlähtö: Elina ja Anina oon samassa luokassa, mutta oon huonoissa välissä. Elinakos se priimusti araapi-perkele Aniinan penkhiin? Homma joka tuli yhtäkkiä, teki ette nämät kaks jouvuit silmätysten.   Flykten: Elina och Anina går i samma klass men är ovänner. Var det Elina som klottrade arabjävel på Aninas bänk? Ett oväntat uppdrag gör att de måste konfronteras med varandra.

Radiodraamasarjan 4 osa. Olla vaiti vai puhua? Tiga eller tala? Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. He ovat saman ikäisiä ja kumpikin rakastaa koripalloa, mutta muuten he ovat aika erilaisia. Johtuuko se heidän eroistaan, että heidän on välillä vaikea puhua ja ymmärtää toisiaan? Mitä voi tehdä, kun ei enää pysty puhumaan keskenään, kun sanat eivät enää riitä?   Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Net oon samassa iässä ja molemat rakastava paaskettia, mutta muuten net oon aika erilaisia. Oonkos se nämät erot jokka tekevä ette välistä oon huono puhua ja ymmärtää toisia. Mitäs tekkee ko sitä ei ennää pysty toisten kansa puhuhmaan, ko sanat ei riitä?   Flykten: Anina och Elina går i samma klass. De är i samma ålder och båda älskar basket men annars är de rätt olika varandra. Är det olikheterna som gör att det ibland är så svårt att prata och förstå varandra? Hur gör man när man inte längre kan prata med varandra, när orden inte räcker till?

Radiodraamasarjan 3 osa. Kun jättää jotakin, saapuu jonnekin uuteen. Att lämnat något är att komma till något nytt. Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. Se, että joutuu pakenemaan, että revitään irti omasta elämästään, voi olla maailman vaikeinta. Mutta miksi täytyy paeta? Miksi Aninan oli pakko jättää kotikaupunkinsa Raqqa Syyriassa? Miksi Elinan isoisän Auvon oli pakko paeta Suomesta? Onko jotain muutakin kuin sota, jota täytyy lähteä pakoon?   Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Ette joutua pakhoon, ette kiskothaan sinun paikoilta, saattaa olla sitä vaikeinta mitä oon. Mutta miksis pittää lähteä pakhoon? Miksis Anina hääty jättä kotikaupungin Raqqan Syyriassa. Miksis Elinan farfaari Auvo joutu pakhoon Suomesta. Onkos jotaki muuta ko sottaa mitä häätyy lähteä pakhoon?   Flykten: Anina och Elina går i samma klass. Att tvingas fly, att slitas upp från sin tillvaro kan vara det jobbigaste som finns. Men varför måste man fly? Varför var Anina tvungen att lämna sin hemstad Raqqa i Syrie

Radiodraamasarjan 2 osa. Emme pakene jonnekin, vaan jostakin. Man flyr inte till något utan från något. Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. Anina on joutunut jättämään kotinsa Syyriassa, Elinan isoisä joutui jättämään kotinsa Suomessa jo kauan sitten. Miltä tuntuu kun saa tietää, että joutuu jättämään perheensä, kotinsa ja turvansa?    Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Anina oon joutunu jäthään koinsa Syyriassa. Elinan farfaari häätyy jättää hänen koin jo aikoja sitten. Miltä tuntuu ko saapi tietää ette häätyy jättää perheen, koin, ja turvan?   Flykten: Anina och Elina går i samma klass. Anina har fått lämna sitt hem i Syrien, Elinas farfar fick lämna sitt hem i Finland för länge sedan. Hur känns det att få reda på att man måste lämna sin familj, sitt hem, sin trygghet?

Radiodraamasarjan 1 osa. Muistot rakentuvat rakkaimpien ympärille. Runt dom man älskar byggs minnena. Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. Anina on juuri tullut Ruotsiin. Elinan isoisä tuli Ruotsiin yli seitsemänkymmentä vuotta sitten, hän pakeni sotaa Suomesta. Mitä muistoja heillä on sodasta, entä ajalta ennen sotaa? Mitkä muistot tahtoisi säilyttää, mitkä muistot haluaisi mieluiten unohtaa?   Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Anina oon juuri tullu Ruothiin. Elinan farfaari tuli Ruothiin jo yli seittemänkymmentä vuotta sitten, jo ennen sottaa. Mitä muistoja haluaa säästää, mitä muistoja haluaa mielumin uhohtaa.   Svenska: Anina och Elina går i samma klass. Anina har nyligen kommit till Sverige, Elinas farfar kom till Sverige för mer än sjuttio år sedan, han flydde undan kriget i Finland. Vilka minnen bär de med sig från kriget, från tiden innan kriget? Vilka minnen vill man bevara, vilka minnen vill man helst glömma?

Abdirahim Husu Hussein kehuu kun on kehuttavaa, kritisoi kun on kritisoitavaa, ja näkee maahanmuuttajuuden, erilaisuuden ja erilaiset identiteetit arjen asioina. Abdirahim Husu Hussein on tullut monelle suomalaiselle tutuksi Ali ja Husu -radio-ohjelmasta. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen ohjelma yleisradiossa, jossa kaksi maahanmuuttajataustaista henkilöä tekee keskusteluohjelmaa suorana lähetyksenä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana meillä oli 100 000 kuuntelijaa. Se oli siis haluttu ja toivottu, ja uskoisin ohjelman olevan sitä myös jatkossa lisääntyvän maahanmuuton myötä, Hussein kertoo.Suomalaisuuden oudoksumisesta suomalaisuuteen samaistumiseenSomaliasta sotaa pakeneen Husseinin tie kävi muutaman Afrikan valtion kautta Suomeen. Noin 15-vuotiaana tulleen Husseinin koulunkäynti oli normaalia, vaikka syrjintää joutuikin jonkin verran kokemaan. Kokemukset siitä, ettei ole tervetullut, aikaansaa samaistumisen kaikkiin muihin kuin suomalaisiin.Juontaja Abdirahim Husu HusseinAjan myötä samaistuminen suoma

Venäläis-virolais-suomalaisuuden risteyksessä Oleg Oksasen on vaikea vastata kysymykseen, mistä hän on kotoisin. En tunne itseäni suomalaiseksi tai virolaiseksi. Ehkä eniten venäläiseksi, mutten myöskään ole venäläinen.Näin puhuu 29-vuotias Oleg Oksanen, joka on muuttanut perheensä kanssa Suomeen kaksi viikkoa ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hän kokee omistavansa pieniä kulttuureita joka maasta, ja Oksanen näkee tärkeäksi sen, että ihminen tietää mistä tulee. Sillä, että on asunut eri kulttuureissa ja nähnyt ihmisiä, on vaikutus.Minulla on Suomessa kavereita, jotka eivät ole koskaan asuneet missään muualla kuin Suomessa. Ja sen näkee kyllä.Oleg Oksanen Myös Espanjassa ja Itävallassa asuneena Oksanen kokee, että ulkomailla asuessa oppii paljon hyvää.  Oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.Kouluun sopeutumisen vaikeusOksanen on ollut viisivuotias astuessaan lastentarhaan Suomessa. Ensimmäisestä päivästä hän muistaa sen, ettei hän ymmärtänyt mitään. Kuitenkin suomen kieli tarttui hyvinkin nopeasti

Warda Ahmediin kertoo, ettei samaa keskustelua jaksa käydä sellaisen osapuolen kanssa läpi, joka ei opi edellisestä kerrasta mitään. Kasvatustieteen opiskelija, äiti, sarjakuvataiteilija, antirasistinen feministiaktivisti, eri järjestöjen hallistusten jäsen... Warda Ahmedista on moneksi.Nelivuotiaana Somaliasta Järvenpäähän tullut, nykyinen vantaalainen testaa joskus kysyjää, joka kysyy "Mistä olet kotoisin?" Usein sanon, että olen Järvenpäästä. Se ei kuitenkaan ole se, mitä ihmiset haluavat kuulla, vaan jatkavat kysyen "Mistä olet oikeasti kotoisin" tai "Mistä vanhempasi ovat kotoisin", Ahmed kertoo.Ennakkoluulot hankaloittavat elämääMun ei tarvitse korostaa erilaisuuttani, sillä muut tekevät sen puolestani.Sarjakuvataiteilija Wanda AhmedIhmisten jatkuva kysyminen syntyperästä ja muista yksityisasioista syö Ahmedin mukaan energiaa, ja hän toivoisi sen loppuvan. Ihmiset olettavat paljon toisten ulkonäöstä taustan määrittäjänä, ja se on väärin. Koen etnistä profilointia - virastoista arkisiin kanssakäymisiin.

Ali Jahangirin mukaan suomalaisuuden kulttuurin muutos on käynnissä, alkaen nuorista. Esimerkiksi yksittäisten suomalaisten menestystarinoiden myötä suomalaisuus on erilaista 90-lukuun verrattuna. Iranista Salon kautta Turkuun 10-vuotiaana tullut koomikko Ali Jahangiri muistaa maiden vaihdoksen ajan hyvin. Maahanmuuttotilanne on ollut tunteellinen vanhemmille.Muistan kun mutsi itki ja faija sanoi "kyllä se tästä, kyllä me pärjätään".Koomikko Ali JahangiriHän oppi lapsena suomen kielen nopeasti - kielitaito oli pian äidinkielen tasoista. Kuitenkin nuorena Jahangiri viihtyi paremmin muiden maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Siinä sosiaalisessa viitekehyksessä sain olla oma itseni. Ei tarvinnut toistumiseen kertoa mistä on, kuka on, kauanko olen ollut Suomessa ja miksi osaan näin hyvin suomen kieltä.Komiikkaa kipupisteissäLapsuuden suuret muutokset muovasivat Jahangirista sosiaalisen kameleontin, vaikka huomionhakuisesta nuoresta kasvoikin pohtiva ja hieman vetäytyvä aikuinen. Nuorella iällä opittua kiel

Jaksossa painitaan rasismin kanssa: Kuinka se näkyy arjessa, miten rasisminvastaisessa taistelussa voi profiloitua ja millainen rasismin valtarakenne on. Kysymys koskien vanhempien alkuperää saa Koko Hubaran varpailleen. Hän periaatteessa vastustaa kysymystä syntyperästä: Aina, kun kyseessä on ei-valkoihoinen henkilö, hänen tarinansa alkaa hedelmöityksestä ja siihen liittyvästä rakkaustarinasta. Se ei kiinnosta minua, sillä asian esiin tuomisen kautta joutuu ikään kuin oikeuttamaan oman olemassaolonsa.Valkoihoiset rodullistavat tummaihoisiaKyse on rodullistamisesta, jolle Hubara kokee altistuvansa suurimmassa osassa arkisen elämän eri tilanteista.Nimenomaan risteymä sukupuolesta ja etnisyydestä on itse kokemani rodullistamisen ytimessä. Toimittaja Koko Hubara Usein on ajateltu, että olen tekemässä jotakin muuta, kuin mitä olenkaan. Esimerkiksi yliopistolla useammin kuin kerran minua on erehdytty luulemaan vaihto-oppilaaksi, siivoojaksi tai keittiöntyöntekijäksi.Hubaran mukaan myös yksityisasioita kysellään r

Biniyam Schelling on elävä esimerkki siitä, että kansalaisuuden käsite on luonteeltaan kyseenalainen. Kokkolassa syntyneen, viisivuotiaana perheensä kanssa Helsinkiin muuttaneen Biniyam Schellingin elämä pyörii musiikin ympärillä. Aloitin viisitoistavuotiaana kavereiden kanssa tekemään musiikkia huvin vuoksi. Kun huomasin, miten kaverit siitä tykkäsivät, innostuin jatkamaan. Nykyään teen alternative hip hop/pop -suuntaista musaa, Schelling kertoo.Unelmani tulevaisuudessa on tehdä musiikkia työnä, ja mahdollisuus vaikuttaa taiteen kautta. Muusikko Biniyam SchellingVedellä hiukset suoriksiSchellingin vanhemmat ovat tulleet aikanaan Suomeen opintojen perässä - äiti on Etiopiasta ja isä Saksasta. Kotikieleni ovat suomi ja englanti. Pienenä puhuttiin myös saksaa ja amharaa, mutta ne jäivät, Schelling toteaa.Identiteettiin liittyvät seikat ovat mietityttäneet Schellingiä pienestä pitäen: Tarhasta kerran kotiin tullessani olen mennyt suoraan vessan lavuaarin ääreen ja yrittänyt vedellä suoristaa hiuksiani. En kuule

Tumma ihonväri valkoihoisen enemmistön yhteiskunnassa ei vieläkään ole saumaton seikka, vaikka äänien ja ihmisten kirjo yhteiskunnassa lisääntyy. Hämmennystä herättävä ihonväriSuomessa syntynyt ja kasvanut kansanedustaja Jani Toivola on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa suomalais-kenialaisten juurtensa välimaastossa. Vaikka Toivolalla ei ollut varttuessaan kosketusta afrikkalaisiin juuriinsa, tumma ihonväri on herättänyt ulkopuolisten reaktion. Mikä minuun koko ajan yhdistettiin, oli minulle yhtä vierasta kuin kenelle tahansa muulle keskivertoihmiselle, mutta kuitenkin edustin sitä jollakin tavalla yhteiskunnassa, Toivola summaa.Muiden reagointi omaan ihonväriin on ajoittain luonut hämmennystä. Esikoulussa saatu kehoitus "painumaan sinne missä pippuri kasvaa" pisti pohtimaan tummaa ihoa, kotia ja kuuluvuutta.Mihin mä siellä Afrikassa meen kun mä en tunne siellä ketään?Kansanedustaja Jani ToivolaYmpäristön reaktiot muistuttivat omasta erilaisuudesta. Kokemus ainoana erinäköisenä olemisesta kantautui toiveesee

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta. Jarno Ampuja Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken.– Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä.  Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Laste

Suomalainen valkokaulusväki alkoi ilmestyä 90-luvulla ruotsalaisfirmoihin, ja matkapuhelinjätit Nokia ja Ericsson jakoi työntekijät kahteen leiriin. Ari Seppälä sai työkomennuksen ruotsalaisfirmansa pääkonttoriin Tukholmaan, ja tarkoitus oli tulla vain puoleksi vuodeksi. Eikä hän pakannut mukaansa kuin hammasharjan ja muutamat vaatteet. Asuntokin oli jäljellä Helsingissä, ja alussa hän kävi usein tapaamassa kavereitaan.En ajatellut koskaan muuttavani Ruotsiin, vaan firman pääkonttoriin, joka sattui olemaan Tukholmassa. Ari SeppäläRuotsin kieli tuotti vaikeuksia alusta lähtien. En ollut koskaan ollut hyvä ruotsissa, ja jatkokoulutuksenkin valitsin sen perusteella, ettei tarvinnut osata ruotsia.Ruotsia ei tarvittu töissä, sillä firma oli kansainvälinen ja työkielenä oli englanti. Työpaikka järjesti kuitenkin kielikurssin, jonka kesto oli kaksi tuntia viikossa. En pysynyt keskusteluissa mukana ja yksinkertaisimmatkin asiat oli vaikeaa sanoa ruotsiksi. Puhumattakaan, että olisi jättänyt esimerkiksi auton korjat

80-luvulla vietettiin hilpeää kulutusjuhlaa molemmin puolin Itämerta, eikä Ruotsiin enää tultu ainoastaan työn perässä. Hannu Cronemyr pohdiskeli kuusamolaisessa kodissaan armeijasta päästyään, mitä oikein elämällään tekisi. Jatkaisiko opiskelujaan vai menisikö töihin, vai jotakin muuta. Serkkupoika oli jo käynyt aikaisemmin houkuttelemassa Ruotsiin. Niin siinä sitten kävi, että hyppäsin serkun Volvon takapenkille, ja Tukholmaan tultiin Kapellskärin kautta.Uusi kaupunki mullisti nuoren miehen täysin.Ruotsi oli kuin suurvalta, ainakin Kuusamoon verrattuna. Keväällä ihmisillä oli keltaiset piképaidat päällään, ja minäkin ajattelin hankkia samanlaisen. Keltainen - se on Ruotsin väri! Vapaa-aika oli täyttä rock 'n' rollia, maattiin puistossa ja juotiin kaljaa. Joskus päätin lähteä aamukoneella Helsinkiin, syödä lounaan ja palata illaksi takaisin. Hannu CronemyrHannu kävi kouluttamassa itsensä ravintola-alalle Suomessa ja palasi takaisin Ruotsiin. Tällä kertaa syynä oli työpaikka legendaarisessa tanssiravintola

70-luvulla puhalsivat poliittiset ja vapaat tuulet. Ruotsiin tuli opiskelijoita ja elämänhaluisia nuoria. Lise Maj Holmalle Suomi ei riittänyt. Hän halusi jotain muuta. Mulla oli kiire elää, ja Suomi tuntui tylsältä maalta. Sitten mä ajattelin, että nyt Ruotsiin. Siellä ehkä tapahtuu enemmän!Lisa Maj Holma saapui alkukesäisenä aamuna laivalla Kapellskäriin. Olalla heilui vain kangaskassi, jossa oli muutama hame. Bussi toi Tukholmaan ja hän löysi Kungsträdgårdeniin keskelle kaupunkia.Kungsträdgårdenissa oli valtavasti jännittäviä tyyppejä. Nuoria ihmisiä, jotka istuivat ympyrässä ja kuuntelivat musiikkia. Koko puiston päällä leijui usvaa... Tai sitten ne poltti jotain. Just niin, sitä se taisikin olla. Lise Maj HolmaLise Majlla ei ollut työtä eikä asuntoa, kun hän saapui Tukholmaan. Mun ensimmäisen päivän tehtävänä olikin hankkia työ ja asunto.Tuumasta toimeen ja kuinka ollakaan, kesäpesti korukauppiaana Hötorgetilla järjestyi aamupäivän aikana, ja kun päivä päättyi, kädessä olivat avaimet asuntoon.Sosialide